Projekti: kukkapenkin suunnitelma kasvuvyöhykkeelle 5

Rakkaan mummon kukkapenkki uusiksi

Viimeksi kun kirjoittelin ja haaveilin keväästä, pienet poikaset ihmeellisesti nukkuivat hetken verran yhtä aikaa. Jälleen on tullut tällainen outo madon reikä universumiin ja käytän sen hyväkseni taputtelemalla näppäimistöä.

Olemme olleet viikon verran mummolassa äitini luona remonttievakossa ja huomasin, että keväthän se tulee tänne Pohjoispohjanmaallekin!

kevään ensi merkit kasvuvyöhyke 5. pihan suunnittelua. Sosolle saapuu kevät ja kukkapenkin suunnittelu

Lapsuuden kotini etelänpuoleisesta nurkkauksesta lumen alta paljastui kukkapenkki, jonka oli äidin mukaan valloittanut jokin mystinen kukka, jonka olemme joskus jostain siirtäneet. En tiedä miksi, minulla ei itselläni ole tästä kukasta minkäänlaista muistikuvaa, vaikka luultavasti olen itse ollut syypää koko kasvin ilmestymiseen Sosolle, noin X  vuotta sitten, kaukaisessa nuoruudessa.  Päätin korjata vääryyden ja suunnitella tilalle toimivamman ratkaisun.

Pari tuntia vierähti. Poikaset nukkuvat jälleen – tällä kertaa yöunta. Kuuntelen raollaan olevasta ikkunasta joutsenten töötöttelyä, kun ne lentävät peltojen yli joelle yöksi. Aamulla ne lentävät takaisin ja häviävät valkoisina vielä lumiseen maisemaan. Täällä, jos missä voi antaa luovuudelle tilaa ja toteuttaa puutarhurin luonnetta.

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Rajoittavia tekijöitä kukkapenkin suunnittelussa tässä tapauksessa on sijainti. Location location location! Olemme kasvuvyöhykkeellä viisi ja uusittava kukkapenkki on aika tuulisella paikalla vaikkakin talon nurkalla, joka on hyvin paahteinen ja kuiva. Näin keväällä kun ensimmäiset sulat alkavat näkyä alamme jo kuumeisesti etsimään vihreitä ja keltaisia läikkiä kuolleiden versojen peittämästä maasta. Ehdotan äidille, että tuohon kevään ensimmäiseen sulaan kohtaan pitäisi tietenkin istuttaa kevätkukkijoita!

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Erilaiset tekstuurit ja sävyt tekevät kukkapenkistä mielenkiintoisen kaikkina vuodenaikoina

Pirteän keltaista esikkoa (Primula veris) tulppaaneita ja narssiseja havujen, kuten kääpiökatajan (Juniperus communis Repanda) kanssa. Kesällä havujen kanssa voisi kukkia matalahkoja punaisia kukkasia keltaista seinää vasten. Istutus alue on sen verran pieni, että en halua siihen liian montaa sortimenttia. Valitsen istutukseen punaisia ja kestäviä ns. vuoristoperennoja, Alpine perennials, joina opin ne tuntemaan harjoittelussa Englannissa. Niillä tarkoitetaan hyvin talven- ja kuivuuden kestäviä kasveja. Näin keväisin lämpötilat vaihtelevat niin paljon. Tuossa aurinkoisessa nurkkauksessa saattaa olla alkukevään päivinä auringon paistaessa yli 20 astetta lämmintä ja yöllä vielä kuitenkin 10 astetta pakkasta. Laitamme nurkkaukseen siis kylmänkukkaa (Pulsatilla), neilikkaa (Dianthus) ja korallikeijunkukkaa. Tekstuurin kontrastiksi ehkä isomaksaruohoa (Sedum telephium) ja hopeatoppoa, kirjosiniheinää (Molinea caerulea), jolla on koristeheinistä hyvä talvenkestävyys tai hietakastikkaa (Calamagrostis), joka on myös luonnonvarainen suuressa osassa Suomea.  Mahtuisikohan kiven taakse vielä valkoinen loistosalvia kirkastamaan yhdistelmää.

kukkapenkki haastavaan paikkaan vyöhykkeellä 5
Kukkapenkkiin valitsin kylmyyttä ja paahdetta kestäviä kasveja ja erilaisia tekstuureja ja sävyjä vuoden jokaiseen päivään katajista, koristeheinään ja kevätkukkijoihin.

Kukkapenkin perustaminen kannattaa tehdä kunnolla – lapio käteen vaan!

Tällaisen ylikasvaneen ja yhden kasvin valloittaman kukkapenkin uusimisen aloitan sitten kesäkuussa rehdillä lapioimisella: kaivan vanhaa multaa pois ja kitkeä kipsutan valloittaneen kasvin juuret mahdollisimman tarkasti pois. Sitten tätä penkkiä täytyy vähän korottaa ja reunoja uusia. Penkkiä täytyy korottaa, sillä talon eristeet ulottuvat lähes koko penkin leveydeltä noin 40 cm syvyydessä. Levitän alle maisemointikankaan ja päälle noin 70 cm uutta multaa katajille ja sipuleille. Lopuksi asettelen muutaman kiven penkkiin ja istutan kasvit luonnoksen mukaisesti omille paikoilleen ja Voilà! – Mummo saa talon nurkalle väriä vuoden ympäri.

Taidankin jo käydä varastossa katsomassa, että lapio on valmiina 😉

Sirpa

 

 

Iloisia ihmisiä ja puhdasta ruokaa omasta maasta

Mukula_logocircle_rgb_336x336px_face21. maaliskuuta 2016

Liisa-Maija jo kertoilikin hieman Mukuloiden vaiheista ja siitä missä tällä hetkellä mennään. Minä haluaisin hieman avata motivaatioitamme ja sitä miksi me tällaista viherpiiperrystä haluamme pipertää.

Ystävystyimme Liisa-Maijan kanssa 2011 aloittaessamme ympäristöjohtamisen maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa. Meillä on samankaltainen katsonta tapa ja ymmärrys monissa asioissa ja olemme pyöritelleet päässämme hyvin samansuuntaisia haaveita ja ideoita, joissa yhdistyy yhteisöllisyys, ja puutarhanhoito, urbaani elämäntapa ja sen voimaannuttavat vaikutukset. Näihin teemoihin olen itse saanut tutustua puutarhurin ja ympäristöjohtajan opinnoissani jonkin verran, mutta koska asiat ottavat aikansa kehittyessään, meillä Suomessa ei ole vielä  tulvaa varsinaisista tutkimuksista tästä aiheesta. Ihmisten omia kokemuksia kylläkin, onneksi!

herneenversot
kahvia ja versoja

Olen tehnyt töitä erilaisissa yrityksissä rivipuutarhurina ja floristina. Pipon sisällä on kuitenkin aina koputellut joku, joka haluaa tehdä asioita luovemmin ja eri tavalla. Palkollisena sitä koputtelevaa tyyppiä usein vain joku alkaa hillitä. Yhdessä Lissun kanssa, olemme niin hillittömiä, että tästä yhdistelmästä voi ammentaa vaikka mitä. Muun muassa sen tarvittavan rohkeuden lähteä savottaan kesämaahan yhteisten palstojen ja omanlaisen yritystoiminnan luomiseen.

Kesämaa on nimenäkin niin kutsuva, että se saa ajatukset laukkaamaan viiman lailla! Mieleen maalautuu romanttinen kuva: nuotiolla paistettua oman maan makeaa maissia hämärtyvässä illassa ja lapset poimimassa mustikoita metsän reunalla. Kesämaan on tarkoitus toimia virkistysalueena ja aikeemme on perustaa sinne palstojen lisäksi muun muassa perinnepuutarha sekä tuoksu- ja kosketuspintapuutarha, missä voi aistia valon ja varjon, tuoksuja sekä makuja, erilaisia elementtejä, pintoja ja kuulla kasvien äänet. Tällaisessa ympäristössä kasvien kauneudesta ja voimasta saisivat nauttia muiden lisäksi myös näkövammaiset. Myös näkeville kasvien havainnointi kaikilla aisteilla ja eri tavoilla antaa elämyksiä. Kesämaassa näemme myös mahdollisuuden järjestää erilaisia työpajoja ja tapahtumia eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Vain mielikuvitus on rajana!

 

purkkiversot-herne

Kesämaassa me saamme siis temmeltää ja luoda unelmaamme. Sen lisäksi se toimii, kuten Liisa-Maija sanoi, Mukula Puutarhojen kotipesänä. Mukula Puutarhat taas antaa meille keinon toimia laajemmalla skaalalla: suunnitella vihreitä tiloja, toteuttaa puutarhasuunnitelmia, rakentaa pihoja, järjestää työpajoja yms. Rakastan puutarhurin ja floristin luovaa ammattia, jossa minua kiehtoo mahdollisuus konkreettisesti yhdistää kasvit ja muotoilu sekä fyysisen työn nautinto. Meitä kiehtoo myös viherteknologia sekä ”viherpiiperryksen” yhteiskunnalliset vaikutukset, jotka (usko pois) ovat kouraantuntuvia.

Toimijana Mukula Puutarhat on vasta aluillaan, mutta olemme innokkaita niin palstojemme ja kesämaan kuin yritystoiminnankin suhteen ja saaneet leivän pidikkeeksikin jo jonkun pihasuunnittelutyön. Olemme myös yhteistyössä Olohuone Kyllin Kypsän kanssa toteuttaneet pari työpajaa ja ensi kesäksi olemme hakemassa lupaa Jyväskylän kaupungilta ottaa käyttöön pieni kaistale keskustan viheraluetta viljelylaatikoille ja sosiaaliselle toiminnalle. Siinä näemme mahdollisuuden tarjota keskustassa asuvalle kypsemmällekin väestölle merkityksellistä tekemistä lähiympäristössä (ulkoilmassa!) sekä edistää ihmisten sosiaalista kanssakäymistä.

Nyt kun vain lumi jo sulaisi!

Sirpa