Maanpeitekasveilla helppo ja ekologinen piha

Peittokurjen polvia on violetista punaiseen ja valkoiseen. Se on tiiviskasvuinen maanpeiteperenna

Maanpeitekasveilla helppo ja ekologinen piha

Maanpeitekasvit ovat loistava, vaikkakin ehkä jossain määrin hieman unohdettu vaihtoehto helppohoitoiselle pihalle. Olen tosin ilokseni huomannut, että maanpeitteitä ja niittymäisiä alueita on jälleen alettu suunnittelemaan myös julkisille ja taloyhtiöidenkin pihaan, mutta lämpimästi suosittelen miettimään niiden käyttämistä myös omakotipihoihin ja -puutarhoihin.

Maanpeitekasvit ovat loistava vaihtoehto korvaamaan osan nurmikosta tai vaikkapa koko nurmikon, jos nurmelle ei ole varsinaista käyttöä puutarhassa.

Maanpeitteiden viisi hyvää ominaisuutta:

1. Maanpeitteet ovat ekologinen vaihtoehto maanpeittämiseen hankalissa paikoissa.
2. Kasveina ne ovat yleensä hyvin huolettomia hoidon suhteen.
3. Käytettynä monipuolisesti muiden kasvien ja materiaalien kanssa voit luoda erilaisia alueita ja mielenkiintoisen pihan.
4. Puiden juuret hyötyvät maanpeitekasvillisuudesta.

Kasvien salaiset keskustelut

Maanpeitekasvit ovat myös erinomainen vaihtoehto muille katteille puiden ja pensaiden alla. Nurmikko on varsin huono kaveri puiden ja pensaiden alla. Nurmen leikkaaminen vaurioittaa juuristoa helposti ja pensaiden alta nurmikon leikkaaminen on voi olla varsin työlästä.

Pikkutalviolla on kauniin sininen kukka, joka piristää varjopaikkoja.
Pikkutalvio on ikivihreä varjon suikertaja. Se sopii myös pensaiden alle nurmikon sijaan.

Puut ja niiden alle istutetut kasvit nauttivat toistensa seurasta. Maanpeitekasvit pitävät mullan kuohkeana ja on huomattu, että kasvit keskustelevat keskenään juuriensa avulla 😊! Puut siis hyötyvät maanpeitekasvien läsnäolosta! Kasvien kesinäinen keskustelu saattaa meistä kuulostaa hassulta, koska perinteisesti meidät on opetettu katselemaan puita elottomina suurina pökkelöinä, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet puiden elämästä aivan muuta!

Valkovuokon raikkaan vihreä lehdistö ja valkea kukka valaisevat tummia varjoisia kohtia.
Valkovuokko valaisee hämyisiä nurkkia vielä, kun maa on keväällä  muutoin karu ja paikoin paljas. Se on kaunis metsäisen tunnelman luoja esim. omenapuiden juurilla tai  pensaiden alustalla.

Hankalien paikkojen kaunottaret

Maanpeitekasveja kannattaa harkita hankaliin paikkoihin tai sellaisiin osiin pihaa, joita ei voi oikein muuten hyödyntää. Esimerkiksi  kapeat tontin reunamat, tai jyrkät rinteet, joita on hankala tai työläs muuten hoitaa ovat paikkoja, joissa maanpeitteet pääsevät tekemään omaan työtään ja loistamaan olemuksellaan. Maanpeitekasvit ovat oivallinen vaihtoehto kalliille laatoitukselle tai kiviainekselle.

Hulevesiongelman ratkaisijat

Maanpeitekasvit ovat myös hulevesien viivyttämiseen ja imeyttämiseen paras vaihtoehto. Kivimurskekin läpäisee vettä hyvin ja päästää hulevedet syvemmälle maanpintaa, mutta maanpeitekasvit imevät vedestä osansa vähentäen hulevesien määrää. Mitä rehevämpi kasvusto, sitä enemmän kasvit imevät vettä. Kaupunkialueilla, joissa rakennettua pintaa on suurin osa alasta, on herätty tähän ongelmaan rankkasateiden tuomien tulvien myötä. Laajoja tiiviitä pintoja, kuten asfaltointia ja tiiviitä laatoituksia ei suositella nykyään omakotialueillakaan ja maanpeitekasvit ovat nousseet keskiöön juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi. Rehevyydellään maanpeitekasvit päihittävät myös nurmikon veden imevyydessä.

Peittokurjen polvia on violetista punaiseen ja valkoiseen. Se on tiiviskasvuinen maanpeiteperenna
Peittokurjenpolvi on pitkään kukkiva jokapaikan maanpeiteperenna.

Vältä kitkemistä!

Perennojen lomaan on hauska istuttaa myös puuvartisia ja havuja. Puuvartisista maanpeittotarkoitukseen, siis rikkaruohoja estämään, ovat hyviä mm. lamoherukka (Ribes glandolosum), lamohietakirsikka (Prunus pumila var. Depressa), paljakkapaju (Salix x aurora ’Tuhkimo’). Kokeile myös lamoavia alppiruusuja (Rhododendron) sekä havuista tuiviota (Microbiota decussata) ja laakakatajaa (Juniperus horizontalis), joka viihtyy aurinkoisilla ja kuivemmilla kasvualustoilla. Ota suunnittelussa huomioon, että ruohovartisten perennojen ja yksivuotisten kasvien pitää olla riittävän isoja, jotta ne pärjäävät maanpeittokasvien kanssa lomittain ja vierekkäin. Jotkin maanpeittokasvit, kuten rönsyakankaali ja maahumala eivät tosin lähde kilpailemaan vahvojen, keskisuurten perennojen kanssa, joten ne ovat sopivia käytettäväksi perennapenkkien katteena.

Mieti suunnittelussa myös lumien kasausta, sillä puuvartiset eivät kestä kovin hyvin lumivuoren painoa. Kokemuksesta voin sanoa, että tuivio kestää ainakin jonkun verran lumen painoa, mutta varmempi on istuttaa lumen kasausalueelle maanpeiteperennoja, joiden maanpäällinen osa kuihtuu talveksi ja näin ollen kestää paremmin talven raskaan taakan.

Maanpeitepensaat istutetaan yleensä 70–100 sentin välein vähintään 40 cm syvään kasvualustaan. Peittoperennat taas sijoitetaan 30–40 sentin etäisyyksille toisistaan 30 cm paksuun alustaan. Tarkoitus on, että kasvit peittävät maanpinnan mieluiten istutusvuonna, mutta viimeistään kahden vuoden kuluessa istutuksesta. Maanpeitekasveilla saat helppohoitoisen, mutta rehevän, vehreän pihan!

Puolukka ja varvikko ovat hyviä hankalien paikkojen alustoja
Kuntta ja hyvä varvikko ovat erinomaisia hulevesien imemiseen. Kuntta on mainio ratkaisu hieman varjoisaan hankalaan paikkaan, esim. jyrkkiin rinteisiin, joista nurmikon leikkaaminen on hyvin työlästä. Varvikosta saa myös suun makeaksi. Nami!

Tee ITE käytäviä ja polkuja luonnonkivistä

Pihapolku luonnonkivistä.

Kivihullun päiväkirja!

Olin jo parin vuoden ajan haaveillut etupihamme käytävälaatoituksen uusimisesta. Vanhat betonilaatat olivat menneet mutkalle ja lisäksi ne olivat vain niin kuolettavan tylsät ja persoonattomat. Mietin pitkään minkälaisen käytävän sitten haluaisin ja tulin tulokseen, että vanhan talomme luonteeseen sopisi parhaiten luonnonkivistä tehty käytävä. Ensin haaveilin päivät pitkät noppakivistä, mutta niiden hintavuuden vuoksi käänsin katseeni seulanpääkiviin. Niistä saisi persoonallisen mukulakivikäytävän, joka sopisi sekä kukkarolle, että talon luonteeseen. Homma ei kuitenkaan edennyt, sillä en ollut suunnitelmistani vielä niin varma, että olisin uskaltanut tilata pihaan kivituhkakasan.

Pikku polku pikkukivistä

Kesällä 2016 tonttimme kyljessä olevassa pikku metsässä puuhaillessani löysin kasan pikkukiviä. Edelliset asukkaat ovat ne lienee sinne aikoinaan keränneet. Olin miettinyt ratkaisua pihaltamme tienpientareen kautta naapuriin kulkevien lasten polun pohjaksi, sillä se oli mutainen ja näytti rumalta lasten polkiessa hennon nurmen pilalle. Pientare oli vastikään mullattu ja kylvetty uuden tien viimeistelyn yhteydessä.

Tässä kohtaa syttyi lamppu inspiraation merkiksi. Päätin tehdä testin.

Pieni kivipolku johtaa pihasta tielle ja oikaisee kätevästi naapuriin.
Pieni polku pienistä kivistä johtaa pihasta tielle.

Keräsin pikku kivet talteen ja painelin ne pientareeseen. En käyttänyt hiekkaa alla vaan luotin siihen, että paahteinen pientare, jossa todellisuudessa oli vain vähän multaa hiekan ja soran päällä pitäisi kivet paikoillaan. Ja vaikkei pitäisikään, niin mitä sitten? Kyseessähän oli testi.

Tässä kuvassa polku on jo pari vuotta vanha ja hyvin se minun mielestäni on kestänyt. Yläreunaan siirtämäni ajuruohot vielä kasvattavat kokoaan, mutta uskon niiden viihtyvän tässä paahteisessa paikassa, missä jopa nurmikolla on vaikeuksia pärjätä.

Pihakäytävä luonnonkivistä

Kaikki lähti tuosta pikkupolusta, johon ihastuin ihan todella. Kutsuin sitä omaksi pikku Via Appiakseni. Tajusin, että haluan rakentaa pihakäytäväni teräväreunaisista, eri värisistä ja muotoisista luonnonkivistä. Aiemmin suunnittelemani seulanpääkivet olivatkin yllättäen silmääni liian pyöreitä. Mistä siis saisin näitä toivomiani kiviä? Niiden tulisi olla isompia kuin pikkupolkuun käyttämäni, jotta ne pysyisivät paikoillaan kunnolla ja kestäisivät pyöräilyt ja kulkemiset kesällä ja kolaamiset ja lapioinnit talvella.

Talon edustan betonilaatat kaipasivat muutosta.
Ennen – talon edustan tylsääkin tylsemmät laatat.

Ratkaisu löytyi taas kerran sattuman kautta. Aloitin kesän puuhat kitkemällä talon edustan kivimuurin, joka oli jo alkanut kasvaa heinää ja vaikka mitä muuta. Muuriin on joskus aikoinaan kasattu kiviä tukemaan maamassaa, mutta uuden tien myötä tienpinta laski puolisentoista metriä ja istuttamamme kataja-aitakin näytti pitävän maan paikoillaan niin, että huomasin muurissa olevan ylimääräisiä kiviä vaikka kuinka. Otin liiat kivet pois ja kasasin muurin uudelleen.  Kiviä jäi yli niin paljon, että arvelin niiden riittävän jopa käytävän päällystämiseen.

Siitä se hulluus sitten lähti. Koko kesä menikin sitten näiden polkujen ja laatoitusten parissa.

Aloitin projektin poistamalla vanhat laatat ja noin 10cm kerroksen niiden alla ollutta asennushiekkaa, jossa oli jo hieman juuria ja sammalkasvustoa. Tilalle toin kivituhkaa n. 15cm kerroksen johon sitten aloin asentamaan kiviä. En tasoittanut saatikka tiivistänyt kivituhkaa muutoin kuin haraamalla sen niin, että saan polusta hieman kuperan, jotta vesi ei jää keskelle seisomaan. Kivet on helpompi latoa pehmeään pohjaan, joska ne ovat hyvin kooltaan hyvin erilaisia. Hakkasin kivet vielä kumivasaralla, jotta ovat sitten tiukasti paikoillaan.  Kivituhkan tiivistyksen hoidin kantamalla kaivosta kastelukannuilla vettä valmiin osion päälle. Harjasin jokaisen kastelukerran jälkeen esiin tulleisiin koloihin kivituhkaa ja lopulta kivien väliin oli painunut hienoin aines, mikä teki siitä tiiviin ja kivet pysyivät hyvin paikoillaan. Isommat, pinnalle jääneet kiven jyväset harjailin pois.

Polun hakkaamiseen minulta kului reilu viikko, sillä noin metrin pätkään kului pari tuntia. Kumma kyllä homma ei tuntunut pahalta pitkinä kesäiltoina ja äänikirjoja ja podcasteja työn lomassa kuunnellessa.

Oven edustalle päästyäni päätin yhdistää vanhoja laattoja luonnonkiviin ns. shakkilautamaisesti. Tämä siksi, että suuremmat kivet alkoivat käydä vähiin ja lisäksi ratkaisu toimii mielestäni visuaalisesti paremmin kuin pelkät luonnonkivet, sillä oven edessä oleva suuri betonilaatta olisi liian suuri kontrasti pienempiin kiviin. Nyt laatoitus ikäänkuin vähitellen sulautuu luonnonkivipolkuun.

Tässä muutamia ennen ja jälkeen kuvia.

 

Talon edustan laatoitus oli epäsiisti ja mielenkiinnoton.
Ennen – Oven edusta oli epäsiisti ja kuluneen näköinen.
Polun pohjana on kivituhkaa.
Ennen – Käytävän pohjaa, kun vanhat laatat on poistettu.
Polku luonnonkivistä on juuri valmistunut.
Jälkeen – Juuri valmistunut luonnonkivikäytävä.
Pihapolku luonnonkivistä.
Jälkeen – Luonnonkivikäytävä vie ovelle. Polku on nyt muutaman kuukauden vanha.
Talvinen maisema ja luonnonkivipolku
Jälkeen – Luonnonkivinen käytävä talvella.
Jälkeen – Talon edustalla käytin uudelleen osan vanhoista laatoista ja yhdistin niihin luonnonkiviä.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää laatoituksia, kivipolkuja ja kiviportaita

Edellisten lisäksi valmistui vielä saunan edusta samaan tyyliin kuin talon edusta, sekä portaat ja polku ”metsäpuutarhaani”. En malta odottaa, että sammal ottaa näistä vallan ja kivet alkavat vihertämään. Sitten ne vasta ovatkin upeat!

Pieni polku on tehty luonnonkivistä ja vanhoista tiilistä.
Polku luonnonkivistä ja vanhoista tiilistä johtaa metsään.
Portaat johtavat metsäpuutarhaan
Kiviportaat on tehty vanhoista aidanpylväistä, tiilistä ja laatoista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoa seuraa keväällä, kun syksyn sipuli-istutukset näyttävät parastaan talon edustalla ja muualla. Sipulikukkia tulikin istutettua miltei 300 kpl.

Mahtavaa joulunodotusta!

– Liisa-Maija

Projekti: kukkapenkin suunnitelma kasvuvyöhykkeelle 5

Rakkaan mummon kukkapenkki uusiksi

Viimeksi kun kirjoittelin ja haaveilin keväästä, pienet poikaset ihmeellisesti nukkuivat hetken verran yhtä aikaa. Jälleen on tullut tällainen outo madon reikä universumiin ja käytän sen hyväkseni taputtelemalla näppäimistöä.

Olemme olleet viikon verran mummolassa äitini luona remonttievakossa ja huomasin, että keväthän se tulee tänne Pohjoispohjanmaallekin!

kevään ensi merkit kasvuvyöhyke 5. pihan suunnittelua. Sosolle saapuu kevät ja kukkapenkin suunnittelu

Lapsuuden kotini etelänpuoleisesta nurkkauksesta lumen alta paljastui kukkapenkki, jonka oli äidin mukaan valloittanut jokin mystinen kukka, jonka olemme joskus jostain siirtäneet. En tiedä miksi, minulla ei itselläni ole tästä kukasta minkäänlaista muistikuvaa, vaikka luultavasti olen itse ollut syypää koko kasvin ilmestymiseen Sosolle, noin X  vuotta sitten, kaukaisessa nuoruudessa.  Päätin korjata vääryyden ja suunnitella tilalle toimivamman ratkaisun.

Pari tuntia vierähti. Poikaset nukkuvat jälleen – tällä kertaa yöunta. Kuuntelen raollaan olevasta ikkunasta joutsenten töötöttelyä, kun ne lentävät peltojen yli joelle yöksi. Aamulla ne lentävät takaisin ja häviävät valkoisina vielä lumiseen maisemaan. Täällä, jos missä voi antaa luovuudelle tilaa ja toteuttaa puutarhurin luonnetta.

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Rajoittavia tekijöitä kukkapenkin suunnittelussa tässä tapauksessa on sijainti. Location location location! Olemme kasvuvyöhykkeellä viisi ja uusittava kukkapenkki on aika tuulisella paikalla vaikkakin talon nurkalla, joka on hyvin paahteinen ja kuiva. Näin keväällä kun ensimmäiset sulat alkavat näkyä alamme jo kuumeisesti etsimään vihreitä ja keltaisia läikkiä kuolleiden versojen peittämästä maasta. Ehdotan äidille, että tuohon kevään ensimmäiseen sulaan kohtaan pitäisi tietenkin istuttaa kevätkukkijoita!

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Erilaiset tekstuurit ja sävyt tekevät kukkapenkistä mielenkiintoisen kaikkina vuodenaikoina

Pirteän keltaista esikkoa (Primula veris) tulppaaneita ja narssiseja havujen, kuten kääpiökatajan (Juniperus communis Repanda) kanssa. Kesällä havujen kanssa voisi kukkia matalahkoja punaisia kukkasia keltaista seinää vasten. Istutus alue on sen verran pieni, että en halua siihen liian montaa sortimenttia. Valitsen istutukseen punaisia ja kestäviä ns. vuoristoperennoja, Alpine perennials, joina opin ne tuntemaan harjoittelussa Englannissa. Niillä tarkoitetaan hyvin talven- ja kuivuuden kestäviä kasveja. Näin keväisin lämpötilat vaihtelevat niin paljon. Tuossa aurinkoisessa nurkkauksessa saattaa olla alkukevään päivinä auringon paistaessa yli 20 astetta lämmintä ja yöllä vielä kuitenkin 10 astetta pakkasta. Laitamme nurkkaukseen siis kylmänkukkaa (Pulsatilla), neilikkaa (Dianthus) ja korallikeijunkukkaa. Tekstuurin kontrastiksi ehkä isomaksaruohoa (Sedum telephium) ja hopeatoppoa, kirjosiniheinää (Molinea caerulea), jolla on koristeheinistä hyvä talvenkestävyys tai hietakastikkaa (Calamagrostis), joka on myös luonnonvarainen suuressa osassa Suomea.  Mahtuisikohan kiven taakse vielä valkoinen loistosalvia kirkastamaan yhdistelmää.

kukkapenkki haastavaan paikkaan vyöhykkeellä 5
Kukkapenkkiin valitsin kylmyyttä ja paahdetta kestäviä kasveja ja erilaisia tekstuureja ja sävyjä vuoden jokaiseen päivään katajista, koristeheinään ja kevätkukkijoihin.

Kukkapenkin perustaminen kannattaa tehdä kunnolla – lapio käteen vaan!

Tällaisen ylikasvaneen ja yhden kasvin valloittaman kukkapenkin uusimisen aloitan sitten kesäkuussa rehdillä lapioimisella: kaivan vanhaa multaa pois ja kitkeä kipsutan valloittaneen kasvin juuret mahdollisimman tarkasti pois. Sitten tätä penkkiä täytyy vähän korottaa ja reunoja uusia. Penkkiä täytyy korottaa, sillä talon eristeet ulottuvat lähes koko penkin leveydeltä noin 40 cm syvyydessä. Levitän alle maisemointikankaan ja päälle noin 70 cm uutta multaa katajille ja sipuleille. Lopuksi asettelen muutaman kiven penkkiin ja istutan kasvit luonnoksen mukaisesti omille paikoilleen ja Voilà! – Mummo saa talon nurkalle väriä vuoden ympäri.

Taidankin jo käydä varastossa katsomassa, että lapio on valmiina 😉

Sirpa