Miksi pihojen käyttäjät jätetään ulkopuolelle vihersuunniteluvaiheessa?

Kuka tätä pihaa oikein käyttää, häh?

Miksi taloyhtiöiden pihat suunnittelee joku, joka ei tunne talon asukkaita ja heidän tarpeitaan? Miksi asukkaiden mielipiteitä ei kysytä? Onko sinulta koskaan kysytty, mitä sinä toivot taloyhtiösi pihalta?

Suomi on pullollaan taloyhtiöitä, joissa on joskus suurikin käyttämätön viheralue.  Muutama puu, pensas ja nurmikkoa, ehkä pyykkinarut ja pihakeinu. Ei kovin kutsuvaa saatikka käytännöllistä.

Taloyhtiöiden osallistavat vihersuunnittelutyöpajat

Miltä kuulostaisi piha, jossa on monipuolisesti eri aisteja kutkuttelevia kasveja, leikkialue lapsille ja puutarhamaisia nurkkauksia rauhaa kaipaaville lukemista tai vain ajattelua varten? Niin ja tietysti viljelyalue salaattiantimien kasvattamista varten ja grillipaikka asukkaiden yhteisöllisten vappujuhlien ja talkoopäivien keskiöksi.

Taloyhtiöiden osallistavat vihersuunnittelutyöpajat

Ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu: otetaan asukkaat mukaan suunnitteluun! Me teemme isännöitsijöiden ja insinööritoimistojen kanssa yhteistyötä vääryyden korjaamiseksi kutsumalla taloyhtiön osakkaat koolle yhteissuunnittelutyöpajoihin. Työpajojen tarkoitus on kartoittaa asiakkaiden tarpeita ja toiveita yhteisiltä piha-alueiltaan nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen saa äänensä kuuluviin ja kaikkien ideat otetaan huomioon pihasuunnitelmaa tehtäessä.

Pihan toimintojen uudelleen suunnittelu on juuri nyt ajankohtaista useassa taloyhtiössä, sillä vanhemman taloyhtiön pihasuunnitelman päivittäminen ja toteutus kannattaa tehdä esimerkiksi putkiremontin yhteydessä, kun pihamaa on jo valmiiksi myllättynä. Miltä tämä teistä kuulostaa? Aika järkevältä, eikö?

taloyhtiölle suunnittelemamme ja toteuttamamme perennapenkki.
Viime kesänä saimme suunnitella ja toteuttaa asukkaiden toivoman perennapenkin talon etupihalle. En malta odottaa upeita kuvia, joita tästä saamme kasvien saavuttaessa loistonsa.

Ihanaa kevään jatkoa, kyllä tuo lumi tuosta pian taas sulaa.

Terkuin, Liisa-Maija

Taloyhtiöiden osallistava vihersuunnittelu
Viimeviikolla sain ihailla jo auringossa loistavia krookuksia.

 

Projekti: kukkapenkin suunnitelma kasvuvyöhykkeelle 5

Rakkaan mummon kukkapenkki uusiksi

Viimeksi kun kirjoittelin ja haaveilin keväästä, pienet poikaset ihmeellisesti nukkuivat hetken verran yhtä aikaa. Jälleen on tullut tällainen outo madon reikä universumiin ja käytän sen hyväkseni taputtelemalla näppäimistöä.

Olemme olleet viikon verran mummolassa äitini luona remonttievakossa ja huomasin, että keväthän se tulee tänne Pohjoispohjanmaallekin!

kevään ensi merkit kasvuvyöhyke 5. pihan suunnittelua. Sosolle saapuu kevät ja kukkapenkin suunnittelu

Lapsuuden kotini etelänpuoleisesta nurkkauksesta lumen alta paljastui kukkapenkki, jonka oli äidin mukaan valloittanut jokin mystinen kukka, jonka olemme joskus jostain siirtäneet. En tiedä miksi, minulla ei itselläni ole tästä kukasta minkäänlaista muistikuvaa, vaikka luultavasti olen itse ollut syypää koko kasvin ilmestymiseen Sosolle, noin X  vuotta sitten, kaukaisessa nuoruudessa.  Päätin korjata vääryyden ja suunnitella tilalle toimivamman ratkaisun.

Pari tuntia vierähti. Poikaset nukkuvat jälleen – tällä kertaa yöunta. Kuuntelen raollaan olevasta ikkunasta joutsenten töötöttelyä, kun ne lentävät peltojen yli joelle yöksi. Aamulla ne lentävät takaisin ja häviävät valkoisina vielä lumiseen maisemaan. Täällä, jos missä voi antaa luovuudelle tilaa ja toteuttaa puutarhurin luonnetta.

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Rajoittavia tekijöitä kukkapenkin suunnittelussa tässä tapauksessa on sijainti. Location location location! Olemme kasvuvyöhykkeellä viisi ja uusittava kukkapenkki on aika tuulisella paikalla vaikkakin talon nurkalla, joka on hyvin paahteinen ja kuiva. Näin keväällä kun ensimmäiset sulat alkavat näkyä alamme jo kuumeisesti etsimään vihreitä ja keltaisia läikkiä kuolleiden versojen peittämästä maasta. Ehdotan äidille, että tuohon kevään ensimmäiseen sulaan kohtaan pitäisi tietenkin istuttaa kevätkukkijoita!

Mitä kasveja tuuliseen, kylmään ja kuivaan paikkaan?

Erilaiset tekstuurit ja sävyt tekevät kukkapenkistä mielenkiintoisen kaikkina vuodenaikoina

Pirteän keltaista esikkoa (Primula veris) tulppaaneita ja narssiseja havujen, kuten kääpiökatajan (Juniperus communis Repanda) kanssa. Kesällä havujen kanssa voisi kukkia matalahkoja punaisia kukkasia keltaista seinää vasten. Istutus alue on sen verran pieni, että en halua siihen liian montaa sortimenttia. Valitsen istutukseen punaisia ja kestäviä ns. vuoristoperennoja, Alpine perennials, joina opin ne tuntemaan harjoittelussa Englannissa. Niillä tarkoitetaan hyvin talven- ja kuivuuden kestäviä kasveja. Näin keväisin lämpötilat vaihtelevat niin paljon. Tuossa aurinkoisessa nurkkauksessa saattaa olla alkukevään päivinä auringon paistaessa yli 20 astetta lämmintä ja yöllä vielä kuitenkin 10 astetta pakkasta. Laitamme nurkkaukseen siis kylmänkukkaa (Pulsatilla), neilikkaa (Dianthus) ja korallikeijunkukkaa. Tekstuurin kontrastiksi ehkä isomaksaruohoa (Sedum telephium) ja hopeatoppoa, kirjosiniheinää (Molinea caerulea), jolla on koristeheinistä hyvä talvenkestävyys tai hietakastikkaa (Calamagrostis), joka on myös luonnonvarainen suuressa osassa Suomea.  Mahtuisikohan kiven taakse vielä valkoinen loistosalvia kirkastamaan yhdistelmää.

kukkapenkki haastavaan paikkaan vyöhykkeellä 5
Kukkapenkkiin valitsin kylmyyttä ja paahdetta kestäviä kasveja ja erilaisia tekstuureja ja sävyjä vuoden jokaiseen päivään katajista, koristeheinään ja kevätkukkijoihin.

Kukkapenkin perustaminen kannattaa tehdä kunnolla – lapio käteen vaan!

Tällaisen ylikasvaneen ja yhden kasvin valloittaman kukkapenkin uusimisen aloitan sitten kesäkuussa rehdillä lapioimisella: kaivan vanhaa multaa pois ja kitkeä kipsutan valloittaneen kasvin juuret mahdollisimman tarkasti pois. Sitten tätä penkkiä täytyy vähän korottaa ja reunoja uusia. Penkkiä täytyy korottaa, sillä talon eristeet ulottuvat lähes koko penkin leveydeltä noin 40 cm syvyydessä. Levitän alle maisemointikankaan ja päälle noin 70 cm uutta multaa katajille ja sipuleille. Lopuksi asettelen muutaman kiven penkkiin ja istutan kasvit luonnoksen mukaisesti omille paikoilleen ja Voilà! – Mummo saa talon nurkalle väriä vuoden ympäri.

Taidankin jo käydä varastossa katsomassa, että lapio on valmiina 😉

Sirpa

 

 

Puutarhuri mukulalomalla

Olen ammattilainen! – siis äitiysloma-ammattilainen. Sain viisivuotiaan sekä kaksikuisen poikaseni nukkumaan päiväunia ja vieläpä yhtäaikaisesti!

Kahvikuppi höyryää ja aurinko paistaa sisään keittiön ikkunasta. Nyt otan siis ”kynän käteen” ja alan haaveilla ensi kesästä. Kaikenlaista pyörii päässä iloisesti sekamelskassa. Auringon ensimmäisten lämmittävien säteiden huumassa keittiön ikkunalla kasvaa herneen, mungpavun ja auringonkukan versoja. Niistä saa iloisen salaatin ja rapeata rouskuvaa leivän päälle.

Siemeniä on tilattu jo kasapäin yhteistuumin palstalaisten kanssa ja tänään ne saatiinkin jo hyppysiin! Kylvän joitain, kuten purjon, avomaan kurkut ja kesäkurpitsan esikasvatusta varten ikkunalaudoille (joita täytyy asentaa lisää!). Avomaan kurkut teen tänä kesänä näin, koska viime vuonna sain vain pikkurillin kokoisia kurkkuja – vaikka herkkuja nekin!

Esikasvatus alkakoon. Tilasimme myös aimo määrän maanparannuskasveja tyhjien plänttien täyttämiseksi.
Hyötykasviyhdistyksen tilaukseen meni maanparannuskasvien lisäksi myös herkkuja.

Meillä Mukulapuutarhalaisilla ei ole omaa palstaa Kesämaassa vaan laitamme kaikenlaista vihannesta ja yrttejä sekä maanparannuskasveja kasvamaan sinne, missä maa muuten uhkaa jäädä paljaaksi. Ensi kesäksi olen tilannut tätä tarkoitusta varten malvaa, tattaria, hunajakukkaa, herneitä ja auringonkukkia.

Kasvit pyrin valitsemaan niin, että niistä olisi monipuolisesti hyötyä meille viljelijöille sekä luonnolle. Esimerkiksi Malva on kaunis päiväperhoskasvi sekä hyvä yrttikasvi. Tänä kesänä saamme toivottavasti sekoitella villiyrttien sekaan vähän kasvatettujakin yrttilöitä.

Palstalaisillekin olen toitottanut varmasti kyllästymiseen asti maanparannuskasvien merkitystä. Varsinkin, kun peltomme kesämaassa on aika hiesuista. Mutta enemmin hiesua kuin kovaa ja tiivistä savimaata. Nimimerkillä Soson savimaan kasvatti 😉

– Sirpa