Kaaoksesta työn organisoimiseen ja ajanhallintaan

Vielä muutama kuukausi sitten olin vanhempainvapaalla ja tein ’vähän’ töitä samalla kotona. Yrittäjänä en voinut olla ihan irtautunut työstä, mutta alun perin ajattelin, että saan homman onnistumaan, sillä en ole stressaavaa tyyppiä. Olen luonnostani järjestelmällinen….Tiettyyn rajaan asti.  Tuloksena: tuplasti ”huono ihminen” -tunne; Huono äiti ja huono yrittäjä / työntekijä. Työn organisoiminen sekä samalla ajanhallinta ja elämän hallinta tuntuivat heittävän härän pyllyä.

Mukulat on varsin tuore yritys. Äitiyslomani ja vanhempain vapaan vuoksi, emme raskineet ottaa edes toimistoa, vaan työskentelimme kotoa käsin.  Teimme töitä yrittäen pidellä kiinni kaikista langoista., Pitkistä ja lyhyistä. Tilanne oli hyvin sekava: paperit ja tavarat hukassa, ainainen kiire ja tunne, että mitään ei saa tehtyä, joka johti fyysisiin stressin oireisiin: puristava tunne kurkussa ja kehossa, pääkivut, unionglemat. Jos pienikin asia menee pieleen tai edes toisin, kuin on alun perin ajatellut, valtaa voimattomuuden tunne ja kaikki menee sekaisin. Ärsyyntymistä on vaikea peitellä. Jep. Been there. Done that. Got the T-shirt.

Onneksi tilanne on jo muuttunut! Ensinnäkin olemme hankkineet toimiston. Yrityksen paperit ja työ ovat nyt yhdessä paikassa, jossa tapaamme lähes joka päivä. Hopeisena pilven reunuksena, olemme nyt yhdessä ja itseksemme pohtineet työn organisoimista ja ajanhallintaa kokonaan uudella tavalla. Nyky-yhteiskunnassa kiireettä ja siitä suoraan aiheutuvaa stressiä ja voimattomuuden tunnetta voi olla vaikea vältellä.  Kaikkien meidän elämäntilanteet ovat muuttuvia, jolloin myös ajan käytön priorisoiminen muuttuu väistämättä. Minusta on turhaa puhua vain kiireen tunteesta. Kiire on meille monelle ihan todellinen. Kiirettä voi kuitenkin pyrkiä järjestämään.

Jos se ei lue kalenterissa, sitä ei tapahdu…vai taphtuuko?

Itselleni oli tärkeintä ihan ensin töihin ”palattuani” miettiä, että miten saisin ensinnäkin kiinni siitä, mitä kaikkea pitää tehdä, ja mistä aloitan kaiken tämän tehtäväpaljouden keskellä? Ajanhallinta sanaparina kalskahti korvaani ankealta enkä oikeastaan pidä siitä. Puhuisinkin mieluummin tehtävien organisoimisesta ja ajan noteeraamisesta näiden eri asioiden ympärillä.

järjestyksen hakemisessa piti omalla kohdallani siis lähteä ihan perusasioista, eli siitä miten hahmotan asioita. Olen huomannut olevani enemmän visuaalinen ja kinesteettinen oppija. Opin parhaiten näkemällä ja itse tuottamalla, liikkeen ja tekemisen, esimerkiksi kirjoittamisen kautta. (http://www.porttivapauteen.fi/vapautuvat/opas_oppimisvaikeuksiin/oppimistyylit)

Mietin, että tämän huomioiden varmasti parhaiten myös järjestän asiani samalla metodilla.  Hahmotan kokonaisuuksia, joten minulle on tärkeää saada kaikki tehtävät asiat, projektit ja niiden kulku sekä ajatusten kulku näkyville. Listaan asioita ja olen oppinut kirjoittamaan muistiin IHAN KAIKEN. Joskus jotkut jopa naureskelevat tälle tavalle, mutta kaiken tämän hässäkän, jota elämäksi kutsutaan, keskellä olen myöntänyt itselleni, että aivojen kapasiteetti on hyvin rajallinen. Elämäni on huomattavasti helpompaa, kun asiat ovat ymmärrettävässä järjestyksessä.

Aikajanaan voi merkitä projektin ajallisen etenemisen ja jaotella tehtävät lineaarisesti
Pidän aikajanoista, sillä ne helpottavat asioiden ajallista hahmottamista ja jakavat projektien tehtävät visuaalisesti.

 

Voiko ihminen rakastaa listoja? -Kyllä voi!

Silti ”ylimääräiset asiat”, kuten päiväkotiin palautettavat lippulappuset myöhästyvät armotta. Ajattelenkin nyt, että kenties ajan hallitsijana ei tarvitsekaan pyrkiä täydellisyyteen.  Tärkeintä on ehkä se, että oppii priorisoimaan tärkeät asiat: tehtävät asiat sekä ne asiat joihin todella haluaa panostaa ja opetella rajaamaan tietyille tehtäville realistinen aikataulu. Kaiken tämän määrittämisen ja ajastamisen jälkeen voi miettiä erillisiä keinoja erinäisten tehtävien jaksottamiseen ja esim. yhden päivän kulkuun. Kokonaisuuden hahmottamisen ja aikatauluttamisen ohella, myös joustamisen ymmärtäminen on olennaista. Sehän tästä kaikesta tekeekin niin haastavaa ja mielenkiintoista!

pullatauko
Kuvateksti: Aivan kuten työpajoissa, kiireisenä ajanjaksona myös ruokailun ja hengähdystaukojen on hyvä olla mietittynä ja parasta on myös toteuttaa ne!

Täältä muutama hyväksi koettu ja helppo työkalu ajanhallintaan: https://www.ttl.fi/tyontekija/tyoaika/ajanhallinta/

-Sirpa

 

 

 

Maanpeitekasveilla helppo ja ekologinen piha

Peittokurjen polvia on violetista punaiseen ja valkoiseen. Se on tiiviskasvuinen maanpeiteperenna

Maanpeitekasveilla helppo ja ekologinen piha

Maanpeitekasvit ovat loistava, vaikkakin ehkä jossain määrin hieman unohdettu vaihtoehto helppohoitoiselle pihalle. Olen tosin ilokseni huomannut, että maanpeitteitä ja niittymäisiä alueita on jälleen alettu suunnittelemaan myös julkisille ja taloyhtiöidenkin pihaan, mutta lämpimästi suosittelen miettimään niiden käyttämistä myös omakotipihoihin ja -puutarhoihin.

Maanpeitekasvit ovat loistava vaihtoehto korvaamaan osan nurmikosta tai vaikkapa koko nurmikon, jos nurmelle ei ole varsinaista käyttöä puutarhassa.

Maanpeitteiden viisi hyvää ominaisuutta:

1. Maanpeitteet ovat ekologinen vaihtoehto maanpeittämiseen hankalissa paikoissa.
2. Kasveina ne ovat yleensä hyvin huolettomia hoidon suhteen.
3. Käytettynä monipuolisesti muiden kasvien ja materiaalien kanssa voit luoda erilaisia alueita ja mielenkiintoisen pihan.
4. Puiden juuret hyötyvät maanpeitekasvillisuudesta.

Kasvien salaiset keskustelut

Maanpeitekasvit ovat myös erinomainen vaihtoehto muille katteille puiden ja pensaiden alla. Nurmikko on varsin huono kaveri puiden ja pensaiden alla. Nurmen leikkaaminen vaurioittaa juuristoa helposti ja pensaiden alta nurmikon leikkaaminen on voi olla varsin työlästä.

Pikkutalviolla on kauniin sininen kukka, joka piristää varjopaikkoja.
Pikkutalvio on ikivihreä varjon suikertaja. Se sopii myös pensaiden alle nurmikon sijaan.

Puut ja niiden alle istutetut kasvit nauttivat toistensa seurasta. Maanpeitekasvit pitävät mullan kuohkeana ja on huomattu, että kasvit keskustelevat keskenään juuriensa avulla 😊! Puut siis hyötyvät maanpeitekasvien läsnäolosta! Kasvien kesinäinen keskustelu saattaa meistä kuulostaa hassulta, koska perinteisesti meidät on opetettu katselemaan puita elottomina suurina pökkelöinä, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet puiden elämästä aivan muuta!

Valkovuokon raikkaan vihreä lehdistö ja valkea kukka valaisevat tummia varjoisia kohtia.
Valkovuokko valaisee hämyisiä nurkkia vielä, kun maa on keväällä  muutoin karu ja paikoin paljas. Se on kaunis metsäisen tunnelman luoja esim. omenapuiden juurilla tai  pensaiden alustalla.

Hankalien paikkojen kaunottaret

Maanpeitekasveja kannattaa harkita hankaliin paikkoihin tai sellaisiin osiin pihaa, joita ei voi oikein muuten hyödyntää. Esimerkiksi  kapeat tontin reunamat, tai jyrkät rinteet, joita on hankala tai työläs muuten hoitaa ovat paikkoja, joissa maanpeitteet pääsevät tekemään omaan työtään ja loistamaan olemuksellaan. Maanpeitekasvit ovat oivallinen vaihtoehto kalliille laatoitukselle tai kiviainekselle.

Hulevesiongelman ratkaisijat

Maanpeitekasvit ovat myös hulevesien viivyttämiseen ja imeyttämiseen paras vaihtoehto. Kivimurskekin läpäisee vettä hyvin ja päästää hulevedet syvemmälle maanpintaa, mutta maanpeitekasvit imevät vedestä osansa vähentäen hulevesien määrää. Mitä rehevämpi kasvusto, sitä enemmän kasvit imevät vettä. Kaupunkialueilla, joissa rakennettua pintaa on suurin osa alasta, on herätty tähän ongelmaan rankkasateiden tuomien tulvien myötä. Laajoja tiiviitä pintoja, kuten asfaltointia ja tiiviitä laatoituksia ei suositella nykyään omakotialueillakaan ja maanpeitekasvit ovat nousseet keskiöön juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi. Rehevyydellään maanpeitekasvit päihittävät myös nurmikon veden imevyydessä.

Peittokurjen polvia on violetista punaiseen ja valkoiseen. Se on tiiviskasvuinen maanpeiteperenna
Peittokurjenpolvi on pitkään kukkiva jokapaikan maanpeiteperenna.

Vältä kitkemistä!

Perennojen lomaan on hauska istuttaa myös puuvartisia ja havuja. Puuvartisista maanpeittotarkoitukseen, siis rikkaruohoja estämään, ovat hyviä mm. lamoherukka (Ribes glandolosum), lamohietakirsikka (Prunus pumila var. Depressa), paljakkapaju (Salix x aurora ’Tuhkimo’). Kokeile myös lamoavia alppiruusuja (Rhododendron) sekä havuista tuiviota (Microbiota decussata) ja laakakatajaa (Juniperus horizontalis), joka viihtyy aurinkoisilla ja kuivemmilla kasvualustoilla. Ota suunnittelussa huomioon, että ruohovartisten perennojen ja yksivuotisten kasvien pitää olla riittävän isoja, jotta ne pärjäävät maanpeittokasvien kanssa lomittain ja vierekkäin. Jotkin maanpeittokasvit, kuten rönsyakankaali ja maahumala eivät tosin lähde kilpailemaan vahvojen, keskisuurten perennojen kanssa, joten ne ovat sopivia käytettäväksi perennapenkkien katteena.

Mieti suunnittelussa myös lumien kasausta, sillä puuvartiset eivät kestä kovin hyvin lumivuoren painoa. Kokemuksesta voin sanoa, että tuivio kestää ainakin jonkun verran lumen painoa, mutta varmempi on istuttaa lumen kasausalueelle maanpeiteperennoja, joiden maanpäällinen osa kuihtuu talveksi ja näin ollen kestää paremmin talven raskaan taakan.

Maanpeitepensaat istutetaan yleensä 70–100 sentin välein vähintään 40 cm syvään kasvualustaan. Peittoperennat taas sijoitetaan 30–40 sentin etäisyyksille toisistaan 30 cm paksuun alustaan. Tarkoitus on, että kasvit peittävät maanpinnan mieluiten istutusvuonna, mutta viimeistään kahden vuoden kuluessa istutuksesta. Maanpeitekasveilla saat helppohoitoisen, mutta rehevän, vehreän pihan!

Puolukka ja varvikko ovat hyviä hankalien paikkojen alustoja
Kuntta ja hyvä varvikko ovat erinomaisia hulevesien imemiseen. Kuntta on mainio ratkaisu hieman varjoisaan hankalaan paikkaan, esim. jyrkkiin rinteisiin, joista nurmikon leikkaaminen on hyvin työlästä. Varvikosta saa myös suun makeaksi. Nami!

Tee ITE kranssis -punottu kaunis kranssi leikkokukilla

JOULU! Teimme kranssit joulumuistiasiksi yhteistyökumppaneillemme ja ajattelin, että vielä näistä kranssihullutuksista laitan ohjeet, sillä leikkokukkasia ja sipulikukkiakin voi helposti laittaa kranssiin ja tehdä sisälle hieman erilaisen joulukoristeen. Vielä ehtii, sillä nämä niksit ovat helpot!

Otin jälleen pensasaidastani, idänvirpiangervosta materiaalit antaen sille anteeksi kaiken puskamaisuutensa. Sen oksan kauneus tulee edukseen juuri näissä kransseissa, joissa oksa saa ja pitääkin näkyä. Oksa taipuu mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikkei ihan pajun veroinen notkistelija olekaan.

Aluksi väsytän oksaa hieman käsien välissä ennen sen tavuttamista pyöreään muotoon. Näin varmemmin vältän sen napsahtamisen poikki. Väsyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti oksan hillittyä ja viivyttelevää taivuttelua pitkin oksaa niin, että se taipuu käsissä paremmin haluttuun muotoon.

Väsyttämisen jälkeen yhdistän oksat toisiinsa kääntämällä oksien päät toistensa päälle. Sitten vain lisään risuja kranssiin. Tässäkin kranssin tekemisessä tarvitaan vähän patesta ja sormivoimaa, että kranssi ei alussa aukea itsestään.

Kun oksia lisätään, ne pitävät toisiaan paikoillaan. Vaikka kranssi näyttää muutaman oksan jälkeen ehkä enemmän harakan pesältä kuin unelmalta, se kehkeytyy kyllä!

Viimeistelyssä paksuja oksan päitä kannattaa trimmata pienillä puutarhasaksilla. Pieniä oksasia voi taivutella muiden oksien lomaan ja kranssin sisään. Ja jälleen on kranssi valmis! Tadaa!

Kranssin koristelu

Kukille tehdään leikkopinta veitsellä ja laitetaan vesisuppiloon (jossa on tietysti vettä 😉 ) Jos suppilot eivät asetu risukranssin sokkeloihin kunnolla voit haarukoittaa suppilot rautalangalla ja kiinnittää ne myös siten. Sembramännyn oksaset langoitetaan myös ja sidotaan kiinni kranssiin kääntöpuolelle. Kuvan kranssissa käytin myös hieman säkkikangasta naamioidakseni vesisuppilot. Näin ne voivat jäädä kranssin pintaakin koristeeksi. Suppilot voi kääräistä vaikka kivaan paperiin tai vaikkapa johonkin jämäkkään kasvin lehteen. Ihan miten vain ITTE tykkää 🙂

Latailen vähän myöhemmin vielä pikkuriikkisen mykkävideon tuosta koristelusta niin tulee ainakin selkeästi näytettyä. Ja vielä voisin lisäillä kuvat tuon hyasinttikranssin koristelusta. Pohjahan siinä on samanlainen punottu virpiangervokranssi, kuin tässä jouluruusukranssisakin.

Mukavaa kiepsuttelua ja joulun tuoksua!

Terkuin,

Sirpa