Tee ITE kranssis -punottu kaunis kranssi leikkokukilla

JOULU! Teimme kranssit joulumuistiasiksi yhteistyökumppaneillemme ja ajattelin, että vielä näistä kranssihullutuksista laitan ohjeet, sillä leikkokukkasia ja sipulikukkiakin voi helposti laittaa kranssiin ja tehdä sisälle hieman erilaisen joulukoristeen. Vielä ehtii, sillä nämä niksit ovat helpot!

Otin jälleen pensasaidastani, idänvirpiangervosta materiaalit antaen sille anteeksi kaiken puskamaisuutensa. Sen oksan kauneus tulee edukseen juuri näissä kransseissa, joissa oksa saa ja pitääkin näkyä. Oksa taipuu mielestäni kohtuullisen hyvin, vaikkei ihan pajun veroinen notkistelija olekaan.

Aluksi väsytän oksaa hieman käsien välissä ennen sen tavuttamista pyöreään muotoon. Näin varmemmin vältän sen napsahtamisen poikki. Väsyttäminen tarkoittaa yksinkertaisesti oksan hillittyä ja viivyttelevää taivuttelua pitkin oksaa niin, että se taipuu käsissä paremmin haluttuun muotoon.

Väsyttämisen jälkeen yhdistän oksat toisiinsa kääntämällä oksien päät toistensa päälle. Sitten vain lisään risuja kranssiin. Tässäkin kranssin tekemisessä tarvitaan vähän patesta ja sormivoimaa, että kranssi ei alussa aukea itsestään.

Kun oksia lisätään, ne pitävät toisiaan paikoillaan. Vaikka kranssi näyttää muutaman oksan jälkeen ehkä enemmän harakan pesältä kuin unelmalta, se kehkeytyy kyllä!

Viimeistelyssä paksuja oksan päitä kannattaa trimmata pienillä puutarhasaksilla. Pieniä oksasia voi taivutella muiden oksien lomaan ja kranssin sisään. Ja jälleen on kranssi valmis! Tadaa!

Kranssin koristelu

Kukille tehdään leikkopinta veitsellä ja laitetaan vesisuppiloon (jossa on tietysti vettä 😉 ) Jos suppilot eivät asetu risukranssin sokkeloihin kunnolla voit haarukoittaa suppilot rautalangalla ja kiinnittää ne myös siten. Sembramännyn oksaset langoitetaan myös ja sidotaan kiinni kranssiin kääntöpuolelle. Kuvan kranssissa käytin myös hieman säkkikangasta naamioidakseni vesisuppilot. Näin ne voivat jäädä kranssin pintaakin koristeeksi. Suppilot voi kääräistä vaikka kivaan paperiin tai vaikkapa johonkin jämäkkään kasvin lehteen. Ihan miten vain ITTE tykkää 🙂

Latailen vähän myöhemmin vielä pikkuriikkisen mykkävideon tuosta koristelusta niin tulee ainakin selkeästi näytettyä. Ja vielä voisin lisäillä kuvat tuon hyasinttikranssin koristelusta. Pohjahan siinä on samanlainen punottu virpiangervokranssi, kuin tässä jouluruusukranssisakin.

Mukavaa kiepsuttelua ja joulun tuoksua!

Terkuin,

Sirpa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tee ITE käytäviä ja polkuja luonnonkivistä

Pihapolku luonnonkivistä.

Kivihullun päiväkirja!

Olin jo parin vuoden ajan haaveillut etupihamme käytävälaatoituksen uusimisesta. Vanhat betonilaatat olivat menneet mutkalle ja lisäksi ne olivat vain niin kuolettavan tylsät ja persoonattomat. Mietin pitkään minkälaisen käytävän sitten haluaisin ja tulin tulokseen, että vanhan talomme luonteeseen sopisi parhaiten luonnonkivistä tehty käytävä. Ensin haaveilin päivät pitkät noppakivistä, mutta niiden hintavuuden vuoksi käänsin katseeni seulanpääkiviin. Niistä saisi persoonallisen mukulakivikäytävän, joka sopisi sekä kukkarolle, että talon luonteeseen. Homma ei kuitenkaan edennyt, sillä en ollut suunnitelmistani vielä niin varma, että olisin uskaltanut tilata pihaan kivituhkakasan.

Pikku polku pikkukivistä

Kesällä 2016 tonttimme kyljessä olevassa pikku metsässä puuhaillessani löysin kasan pikkukiviä. Edelliset asukkaat ovat ne lienee sinne aikoinaan keränneet. Olin miettinyt ratkaisua pihaltamme tienpientareen kautta naapuriin kulkevien lasten polun pohjaksi, sillä se oli mutainen ja näytti rumalta lasten polkiessa hennon nurmen pilalle. Pientare oli vastikään mullattu ja kylvetty uuden tien viimeistelyn yhteydessä.

Tässä kohtaa syttyi lamppu inspiraation merkiksi. Päätin tehdä testin.

Pieni kivipolku johtaa pihasta tielle ja oikaisee kätevästi naapuriin.
Pieni polku pienistä kivistä johtaa pihasta tielle.

Keräsin pikku kivet talteen ja painelin ne pientareeseen. En käyttänyt hiekkaa alla vaan luotin siihen, että paahteinen pientare, jossa todellisuudessa oli vain vähän multaa hiekan ja soran päällä pitäisi kivet paikoillaan. Ja vaikkei pitäisikään, niin mitä sitten? Kyseessähän oli testi.

Tässä kuvassa polku on jo pari vuotta vanha ja hyvin se minun mielestäni on kestänyt. Yläreunaan siirtämäni ajuruohot vielä kasvattavat kokoaan, mutta uskon niiden viihtyvän tässä paahteisessa paikassa, missä jopa nurmikolla on vaikeuksia pärjätä.

Pihakäytävä luonnonkivistä

Kaikki lähti tuosta pikkupolusta, johon ihastuin ihan todella. Kutsuin sitä omaksi pikku Via Appiakseni. Tajusin, että haluan rakentaa pihakäytäväni teräväreunaisista, eri värisistä ja muotoisista luonnonkivistä. Aiemmin suunnittelemani seulanpääkivet olivatkin yllättäen silmääni liian pyöreitä. Mistä siis saisin näitä toivomiani kiviä? Niiden tulisi olla isompia kuin pikkupolkuun käyttämäni, jotta ne pysyisivät paikoillaan kunnolla ja kestäisivät pyöräilyt ja kulkemiset kesällä ja kolaamiset ja lapioinnit talvella.

Talon edustan betonilaatat kaipasivat muutosta.
Ennen – talon edustan tylsääkin tylsemmät laatat.

Ratkaisu löytyi taas kerran sattuman kautta. Aloitin kesän puuhat kitkemällä talon edustan kivimuurin, joka oli jo alkanut kasvaa heinää ja vaikka mitä muuta. Muuriin on joskus aikoinaan kasattu kiviä tukemaan maamassaa, mutta uuden tien myötä tienpinta laski puolisentoista metriä ja istuttamamme kataja-aitakin näytti pitävän maan paikoillaan niin, että huomasin muurissa olevan ylimääräisiä kiviä vaikka kuinka. Otin liiat kivet pois ja kasasin muurin uudelleen.  Kiviä jäi yli niin paljon, että arvelin niiden riittävän jopa käytävän päällystämiseen.

Siitä se hulluus sitten lähti. Koko kesä menikin sitten näiden polkujen ja laatoitusten parissa.

Aloitin projektin poistamalla vanhat laatat ja noin 10cm kerroksen niiden alla ollutta asennushiekkaa, jossa oli jo hieman juuria ja sammalkasvustoa. Tilalle toin kivituhkaa n. 15cm kerroksen johon sitten aloin asentamaan kiviä. En tasoittanut saatikka tiivistänyt kivituhkaa muutoin kuin haraamalla sen niin, että saan polusta hieman kuperan, jotta vesi ei jää keskelle seisomaan. Kivet on helpompi latoa pehmeään pohjaan, joska ne ovat hyvin kooltaan hyvin erilaisia. Hakkasin kivet vielä kumivasaralla, jotta ovat sitten tiukasti paikoillaan.  Kivituhkan tiivistyksen hoidin kantamalla kaivosta kastelukannuilla vettä valmiin osion päälle. Harjasin jokaisen kastelukerran jälkeen esiin tulleisiin koloihin kivituhkaa ja lopulta kivien väliin oli painunut hienoin aines, mikä teki siitä tiiviin ja kivet pysyivät hyvin paikoillaan. Isommat, pinnalle jääneet kiven jyväset harjailin pois.

Polun hakkaamiseen minulta kului reilu viikko, sillä noin metrin pätkään kului pari tuntia. Kumma kyllä homma ei tuntunut pahalta pitkinä kesäiltoina ja äänikirjoja ja podcasteja työn lomassa kuunnellessa.

Oven edustalle päästyäni päätin yhdistää vanhoja laattoja luonnonkiviin ns. shakkilautamaisesti. Tämä siksi, että suuremmat kivet alkoivat käydä vähiin ja lisäksi ratkaisu toimii mielestäni visuaalisesti paremmin kuin pelkät luonnonkivet, sillä oven edessä oleva suuri betonilaatta olisi liian suuri kontrasti pienempiin kiviin. Nyt laatoitus ikäänkuin vähitellen sulautuu luonnonkivipolkuun.

Tässä muutamia ennen ja jälkeen kuvia.

 

Talon edustan laatoitus oli epäsiisti ja mielenkiinnoton.
Ennen – Oven edusta oli epäsiisti ja kuluneen näköinen.
Polun pohjana on kivituhkaa.
Ennen – Käytävän pohjaa, kun vanhat laatat on poistettu.
Polku luonnonkivistä on juuri valmistunut.
Jälkeen – Juuri valmistunut luonnonkivikäytävä.
Pihapolku luonnonkivistä.
Jälkeen – Luonnonkivikäytävä vie ovelle. Polku on nyt muutaman kuukauden vanha.
Talvinen maisema ja luonnonkivipolku
Jälkeen – Luonnonkivinen käytävä talvella.
Jälkeen – Talon edustalla käytin uudelleen osan vanhoista laatoista ja yhdistin niihin luonnonkiviä.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää laatoituksia, kivipolkuja ja kiviportaita

Edellisten lisäksi valmistui vielä saunan edusta samaan tyyliin kuin talon edusta, sekä portaat ja polku ”metsäpuutarhaani”. En malta odottaa, että sammal ottaa näistä vallan ja kivet alkavat vihertämään. Sitten ne vasta ovatkin upeat!

Pieni polku on tehty luonnonkivistä ja vanhoista tiilistä.
Polku luonnonkivistä ja vanhoista tiilistä johtaa metsään.
Portaat johtavat metsäpuutarhaan
Kiviportaat on tehty vanhoista aidanpylväistä, tiilistä ja laatoista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoa seuraa keväällä, kun syksyn sipuli-istutukset näyttävät parastaan talon edustalla ja muualla. Sipulikukkia tulikin istutettua miltei 300 kpl.

Mahtavaa joulunodotusta!

– Liisa-Maija

Tee ITE kranssis!

Kranssin teko on hauskaa, helppoa ja luovaa!

Sirpa tässä ohjeistaa kranssin valmistuksen periaatteet ja kuinka valmistuu perinteinen sammalkranssi. Se on helpompaa, kuin arvaatkaan. Risupohjaksi soveltuu miltei mikä tahansa oksa, mutta esimerkiksi pajun ja koivun oksat ovat helppoja käsiteltäviä taipuisuutensa ansiosta.

Risupohjan päällystämisessä ja koristelussa voi hyödyntää miltei mitä luonnonmateriaaleja tahansa kunhan vain muistaa, että esimerkiksi sammal ja jäkälä eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin. Muistathan kysyä luvan maanomistajalta näiden keräämiseksi.

Katso alla olevasta videosta helppo ohje kranssin tekoon

Mukavaa joulunodotusta! 

 – Sirpa ja  Liisa-Maija